Turpa tukkoon ja osta Thimbleweed Park

Julkaisija: Terrible Toybox
Kehittäjä: Terrible Toybox
Kesto: 14 tuntia
Saatavilla: Linux, Microsoft Windows, OS X, iOS, Android, Xbox One, PlayStation 4
Testattu: Windows

Mistä se kertoo?

Ahneudesta, menetyksestä ja katumuksesta. Intohimoista, unelmista ja kostosta. Teknologisesta singulariteetista, eksistentialismista ja elämän tarkoituksesta ja tarkoituksettomuudesta. Ja ennen kaikkea perheestä.

Aika kovia teemoja joltain hiton videopeliltä joka vielä lisäksi näyttää yli 20 vuotta vanhalta.

Pelin voi nähdä Maniac Mansionin ennakkonäytöksenä, sillä pelin eräs lokaatio on juurikin kyseinen kreisi huvila – tosin ennen kuin siellä alkaa sattua todella erikoisia juttuja.

Lisäksi pelissä ei ohjata ainoastaan yhtä pelihahmoa, vaan mukana on viisi toisistaan poikkeavaa tyyppiä: kaksi FBI-agenttia, härski kirouksen vallassa oleva pelle, nuori pelisuunnittelusta innostunut ihminen sekä tämän perin erikoiseen tilanteeseen päätynyt isä.

ThimbleScreen20

Kuten arvata saattaa, jokaisella hahmolla on oma tarina ja erilaiset tavoitteet, jotka nivoutuvat pelin edetessä toisiinsa niinku Naukkiksen kekseliäis kiipparointi Rampen lyyriseen tulkintaan.

On hämmentävää, ettei tätä peliä ole kyetty luomaan vasta kuin modernilla joukkorahoituksella, sillä se on kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla aivan varma menestys. Ja joukkorahoituksella peli rakennettiinkin: se keräsi nopeasti tavoittelemansa 375 000 dollaria KickStarterissa.

Thimbleweed Park on esimerkki siitä mitä pelin toinen luojista, Ron Gilbert (The Secret of Monkey Island, Maniac Mansion) on sanonut tällaisista point’n’click-seikkailupeleistä: niiden ei tarvitse olla paskoja. Ei ole mitään syytä miksi kerronnan pitäisi olla perseestä ja pähkinöiden epäloogisia, koska kuka hemmetti sellaisia pelejä jaksaa paitsi ne tyypit, joiden mielestä Sierran seikkailupelit olivat edes pelattavia, saatika sitten hyviä.

Miten sitä pelataan?

Thimbleweed Parkia pelataan aivan kuten niitä myöhempien pyhien aikojen LucasArtsin seikkailupelejä. Ruudun alareunassa näkyy teonsanoja, joita painamalla saadaan kulloinen pelihahmo toteuttamaan pelaajan käskytyksiä. Toisin kuin LucasFilmin peleissä, tässä esimerkiksi ovea hiiren oikealla korvalla klikkaamalla hahmo suorittaa sen loogisimman toiminnon eli avaa oven.

Peli on kontrolleiltaan hyvin juoheva, aivan kuten kaikelta muultakin tekniseltä toteutukselta.

Esimerkiksi dialogi hoituu tutulla, hyväksi havaitulla tyylillä: eri repliikeistä valitaan se houkuttelevin vaihtoehto ja katsotaan mihin dialogi kulkeutuu. Ja kuten arvata saattaa, suurin osa repliikeistä on vitsihuumoria, koska sitähän tämä peli on. Vitsihuumoria, mutta viekkaalla tavalla myös dramaattinen ja vakava tavoilla joista kertominen pilaisi pelinautinnon niiltä onnettomilta, jotka peliä eivät ole vielä ostaneet.

ThimbleScreen1

Jos aivossa tuntuu pahalta pelintekijöiden aiempien teosten huumori, kannattaa suosiolla jättää Thimbleweed Park Steamin ja GOG:n hyllyille ja painua vaikka katsomaan uusin Alien-leffa (en tiedä mitään pahempaa kohtaloa tässä maailmassa).

Onko se hyvä?

Kun pelasin pelin ensimmäistä kertaa läpi, olin täysin sen lumoissa. Todella pitkästä aikaa (puhutaan vuosikymmenistä) sitä huomasi pelaavansa peliä jonka toivoi kestävän ikuisesti, ja jonka loputtua peli pysyi mielessä pitkään herätellen kaikenlaisia ajatuksia vielä pitkän ajan jälkeenkin.

Pian tajunnan valtasi aivan uusi ajatus: mitä jos olen naurettavan nostalgian vallassa, kun satun olemaan pelin kohdeyleisöä LucasFilm/Arts-diggarina? Olenko kauhonut ripulia suuhuni hymy huulillani pikseligrafiikan lumoissa ja nauranut tarinalle niin, että ruutu peittyy sameaan sakkaan?

Päätin pelata pelin uudestaan läpi ja se tuntui entistäkin paremmalta! Ja mikä parasta, huomioin tarkemmin ne pelin harvat tuskastumista tuottaneet tekijät. Lisäksi pystyin pelin loppuratkaisun tajunnassani sykkien tarkastelemaan eri hahmoja ja sitä miten loppua hennosti vihjaillaan ja esitellään jo aivan pelin alusta saakka.

Tästä päästääkin niihin pelin muutamaan epäkohtaan.

Ne tuskastumista aiheuttaneet hommat on laskettavissa yhdellä räpylällä. Pelissä on eräs kohta, jonka yksityiskohtiin en missään nimessä mene, joka tuntui aluksi ilmiselvältä puzzlelta mutta joka kahden tunnin hermoilun jälkeen osoittautuikin aivan muuksi. Voidaan sanoa, että kyseinen tilanne oli pitkälti itseni aiheuttama mutta en tiedä onko tämä kohta sellainen, joka on aiheuttanut muillekin kidusten kasvua ja valtavaa kutinaa ranteisiin.

Toinen pettymystä aiheuttava juttu oli juurikin edellä mainittu: se, että pelin ytimen voi keksiä ensimmäisen viiden minuutin aikana. Mutta tässä lienee kyseessä omat toivomukseni asioista: kaikkihan voisi aina olla paremminkin.

Tosin pelkästä pettymyksestä ei voi puhua, koska itse innostuin ajatuksesta ja halusin nähdä kuinka tämä lupaus toteutetaan, mihin peli lopulta vie.

Ja voihan penteles millaisiin syvyyksiin se viekään. Kuinka nerokasta, että loppuratkaisu löytyy sieltä mistä se lopulta löytyy! Vaikka Iain M. Banks olikin Civilization-pelin miehiä henkiin ja alkulimaan, olisi mies varmasti diggaillut Thimbleweed Parkista, sillä kirjojensa erästä toistuvaa teemaa löytyy tästä pelistä aivan saatanallisen ihanasti.

Annan pelille kuusitoista kaksipäistä apinaa, yhden Atlantiksen ja 666 vihreää lonkeroa. Lue otsikko ja toimi.

www.thimbleweedpark.com

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *